Olen kaupassa, tulen kohta

 

Saatuani vinkin eräästä autiotalosta pyysin siskon mukaani ja yhdessä lähdimme polkemaan vähän syrjempään.




Maali hilseilee sivuseinästä - olen ehkä outo, mutta mielestäni se on karulla tapaa kaunista...



Tällä kelkalla ei vissiin ole hetkeen potkuteltu.






Kieltämättä sain kylmiä väreitä, kun kävelin ovelle ja vastassa oli tämä lappu. "Olen kaupassa. Tulen kohta". Haalistunut, ehkä jopa vuosikymmeniä ovessa ollut. Ovi lukossa, totta kai, eihän sitä kauppaan lähtiessä ovia auki jätetä. Vaan eikö takaisin tosiaan palattu?










Vasemmalla puuliiteri, oikealla huussi.



Kurkistus huussiin...





Huussissa oli tikkataulu - no voihan sitä aikaa huussissa istuessaan noinkin viettää :D










Hei hei talo, tapaamme ehkä vielä joskus!


Kommentit edelleen tervetulleita (terveisin kuvankäsittelyä opetteleva :D).