Joka päivän sana

Vihdoin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä postauksen. Autiotaloja on nähty ja kuvailtu, ei vain ole - mukamas - ollut aikaa julkaista kuvia täällä. Tässä eräs kaunis talovanhus, joka ollut hylättynä mökkimme lähellä piiiitkän aikaa, ja silti vasta tänä kesänä sen "löysin".

 

 

Eipä näemmä ole pitkään aikaan kuljettu ovesta - itse asiassa koko ovi oli pudonnut pois.

Punaiset verhot ja punainen Joka päivän sana -kirja olivat eteisen virkistäviä väripilkkuja.

Makuuhuone herätti mielessäni monia kysymyksiä. Jonnekin ilmeisesti oltiin muuttamassa tai matkustamassa - vaan miksi pakkaus on jäänyt kesken, eikö lähtöä sinne jonnekin koskaan tullutkaan ja miksi?

 

Mikäli joku tietää mikä kirkko kyseessä, otan mielelläni tiedon vastaan, utelias kun olen.

 

 

Yläkertaan, tai sinne mitä siitä on jäljellä, ei oikein ole enää menemistä...

Vähän houkutti kivuta ja katsoa, mitä yläkerrasta on enää jäljellä, mutta en viitsinyt ottaa riskiä.

 

 

Takana peltoa, peltoa, peltoa ja peltoa.

Hei hei talo. Nähdään ensi kesänä.

 

 

Hyvä kokki

 

Eräs lauantai viime syksynä päätimme pyöräillä poikaystävän kanssa katsomaan erästä bussin ikkunasta bongaamaani autiotaloa. Kuitenkin eksyimme ja tiellemme osui ennen tätä varsinaista kohdetta eräs palanut omakotitalo, joka sitten tietty piti katsastaa ennen kuin jatkoimme alkuperäisen kohteen etsimistä. Kiireen takia kuvat eivät ole priimoja (no mitkä minun kuvat nyt olisi...), mutta kelvatkoon.










Tervetuloa majaan matalaan...





Näkymä takapihalle ikkunasta - tai siis siitä mitä siitä on jäljellä...








Talon omistaja ilmeisesti ollut koriste-esineiden...





...Ja kukkien ystävä.





Hyvä kokki - ruuanlaitosta siis tuskin palo alkanut...












Tikapuut taivaaseen.





Saunarakennus oli palamaton, mutta sitäkin sotkuisempi.




Hyviä leikkihetkiä! (Vai onko nuo vain jotain koristenukkeja? En tiedä.)

Olen kaupassa, tulen kohta

 

Saatuani vinkin eräästä autiotalosta pyysin siskon mukaani ja yhdessä lähdimme polkemaan vähän syrjempään.




Maali hilseilee sivuseinästä - olen ehkä outo, mutta mielestäni se on karulla tapaa kaunista...



Tällä kelkalla ei vissiin ole hetkeen potkuteltu.






Kieltämättä sain kylmiä väreitä, kun kävelin ovelle ja vastassa oli tämä lappu. "Olen kaupassa. Tulen kohta". Haalistunut, ehkä jopa vuosikymmeniä ovessa ollut. Ovi lukossa, totta kai, eihän sitä kauppaan lähtiessä ovia auki jätetä. Vaan eikö takaisin tosiaan palattu?










Vasemmalla puuliiteri, oikealla huussi.



Kurkistus huussiin...





Huussissa oli tikkataulu - no voihan sitä aikaa huussissa istuessaan noinkin viettää :D










Hei hei talo, tapaamme ehkä vielä joskus!


Kommentit edelleen tervetulleita (terveisin kuvankäsittelyä opetteleva :D).

Tuhansien lehtien talo

Jo pitkään on kutkutellut mielessä perustaa blogi rakkaalle harrastukselleni, autiotalojen bongaamiselle ja kuvaamiselle. Se fiilis, kun ei tiedä mitä löytää, ja löytääkin jotain upeaa, kuten vaikka tämän talon...

Talon tämä puoli näkyi tielle.




Kellari.




Kellarin antimia.






Näistä portaista - tai niiden jäännöksistä - ei ole enää kulkemista.



Pääoven kiviportaat sen sijaan olivat tukevassa kunnossa, joskin luonto oli valloittanut omaansa takaisin sammaleella.



Tuhansien lehtien talo - heti verannalta tuli vastaan pinoittain, pinoittain ja pinoittain vanhoja lehtiä.



Jätetään ulko-ovi taakse ja astutaan peremmälle hurmaavaan taloon...















Sänky, jossa ei kukaan enää nuku.



Jokseenkin kummitustalon näköinen, eikös? Upea ilmestys kerta kaikkiaan. Tästä on n. 300 kuvaa, joten tässä vain pieni murto-osa. Myöhemmin voisin lisääkin kuvia laitella.


Kommentoida saa, se kannustaa postailemaan jatkossakin :)